Sunnuntai 26.4.2026 klo 10.00, 3. sunnuntai pääsiäisestä,
Jumalan kansan koti-ikävä
Toimittava pappi: Ari-Pekka Metso
Saarnaaja: Ari-Pekka Metso
Avustava pappi: Lauri Holma
Messuavustajat: Päivi Hänninen, Juha Tarvaskanto ja Maaria Koutaniemi
1, lukukappale: Jes. 54:7–10, lukee messuavustaja
2, lukukappale: 2. Kor. 4:16–18, lukee messuavustaja
Evankeliumi: Joh. 17:11–17, lukee Ari-Pekka Metso
Kanttori: Henna-Mari Sivula
Urkuri: Peter Marosvari
Kuoro: Pohjankartanon musiikkilukion sekakuoro, johtaa Elina Kärki
Virret / kuorolaulut / muu musiikki / sijainti messussa
105 alkuvirsi
707 synnintunnustus
126 kolminaisuusvirsi
365: 1-4,10 päivän virsi
571 uhrivirsi
814 ehtoollisvirsi 1
307 ehtoollisvirsi 2
449 ylistysvirsi
Kolehti: Kansainväliseen diakoniatyöhön Suomen satamissa.Suomen Merimieskirkko sr.
Kahvit: Erja Ollikainen ja Jorma Laapotti
I lukukappale
Jesajan kirjasta, luvusta 54
Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
II lukukappale
Toisesta kirjeestä korinttilaisille, luvusta 4
Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.
Evankeliumi
Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17
Jeesus rukoili ja sanoi: ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”